Minun yrittäjätarinani

 Tein 15.10.2019 puhujadebyyttini Helsingin kaupungintalolla. Puhuin yrittäjäpolustani, miten pohjalaisesta kuoriutui oman tiensä kulkija ja oman elämänsä kippari. Ajattelin, että voisi olla hauska kirjoittaa se ensin tänne.

Kun äiti aikoinaan kysyi mikä minusta tulee isona, vaihtoehtoja oli kaksi: Karkkitehtaan johtaja tai Miss Suomen perintöprinsessa. Johtajuus oli jo aikanaan yksi mielenkiinnon kohteista. Myöhemmin hankin taskurahoja tekemällä wwf:n pandamyyjänä ovelta ovelle myyntiä. Muistan kun kilpailin kaverini kanssa kumpi saa enemmän myyntiä. En muista voitinko kertaakaan, mutta kilpailun hedelmistä oli kiva nauttia sillä palkka oli siihen aikaan 12 vuotiaalle oikein mainio. Muistan toki käyttäneeni palkkani lehtiin, karkkeihin ja joululahjoihin, aina löytyi tilipussista laittaa jotain pientä perheen ilahduttamiseksi.

Kun yläastetta oli jäljellä puolisen vuotta, oli aika valita jatko-opintojen suunta. Lukio oli hyvä vaihtoehto, mutta veri veti kohti itsenäistä elämää ja kaupallisia opintoja. Opinahjoksi valikoituikin Kauhajoen kauppaoppilaitos. Vuosien 2007-2009 välillä opiskelin siis itseni merkonomiksi.

17 vuotiaana tutustuin ensimmäistä kertaa kassavirtakvadranttiin ja tulonlähteiden lajitteluun. Jos käsite ei ole tuttu, se tarkoittaa tulojen nelikenttää, jossa vasemmalle ryhmittyvät omiin lokeroihinsa E ja S eli työntekijä ja elinkeinoharjoittaja. Oikealle sijoittuvat I ja B eli sijoittaja ja bisneksen omistaja. Oikeanpuolimmaiset ovat yleensä rikkaampia, joten siitä tuli elämälleni uusi tavoite.

Koulussa meidän tuli kirjata yritykselle liiketoimintasuunnitelma. Minulla on edelleen se tallessa, sillä se toimi pohjana yritykseni liiketoimintasuunnitelmalle. Se oli naivistinen kuvaus ajatuksista ja toiveista, vailla kunnollista tietoa alan keskiarvoista tai hintatasosta, mutta sen avulla opin etsimään tarvittavaa tietoa mistä milloinkin.

Tiesin, että minusta on tultava oikea yrittäjä, joka kasvattaa yrityksensä niin, että palvelut tuottavat työntekijät, ja itse keskityn yrityksen johtamiseen. Pelko epäonnistumisesta kuitenkin siirsi aloittamissuunnitelmia useilla vuosilla, sillä minulla oli yksi suuri heikkous: riskin ottamisen pelko.

Suunnittelin tulevaa suunnittelemasta päästyänikin, ja elämälleni oli selkeät sävelet. Tajusin vasta 9 vuotta kihloissa oltuani, että en voi käsikirjoittaa elämää etukäteen, vaan meille todellakin putoilee taivaasta eteen mosaiikin paloja, joista pitäisi sitten rakentaa se oma kuva, kuten Kummelissa suuri elämänviisaus kuului.

Niimpä 2016 oli aika ottaa viimein se askel ja lähteä kotiseudulta, jättää työpaikka ja perustaa yritys. Sanomattakin lienee selvää että myös valmiiksi rakennettu tulevaisuus sai jäädä ja sormus nimettömästä poistui.

Uusi elämä Uudellamaalla alkoi sivutoimisena yrittäjänä. Oli vielä se yksi vuosi pakko katsoa turvasta miten syvään päähän hypätään. Vahva usko omiin kykyihin löytää asiakkaita kuitenkin lopulta antoi sen viimeisen tönäisyn ja uskalsin vihdoin hypätä kohti tuntematonta. Hämmästys oli suuri kun siivet kantoivat, ja mietin usein, miksi en hypännyt aiemmin.

En koskaan kadu elämässäni mitään päätöksiä, sillä jokainen kasvattaa minua. Kuitenkin toivon että olisin uskaltanut ottaa aikaisemmin sen askeleen ja loikata yrittäjyyteen täysillä, mutta joskus lohduttaudun sillä, että toiset eivät ota sitä loikkaa koko elämänsä aikana, minä otin sen sentään edes hieman myöhemmin kuin tarkoitus oli.

Nyt kun katson taaksepäin tavoitteitani ja saavutuksiani, olen tyytyväinen, että olen täällainen optimisti. Minullehan ei voi siis väittää, että työntekijän palkkaaminen Suomessa on sulaa hulluutta tai että Suomessa verotetaan hengiltä, sillä olen ehkä vain sen verran kahjo, että otan nuo puheet lähinnä haasteena löytää ratkaisu jolla nuo esteet on voitettavissa.

14 vuotiaana rippileirillä saimme kirjeet vanhemmilta. Minun kirjeeni oli kirjoittanut isäni ja muistan ikuisesti siinä olleen kohdan jossa luki: "menet vaikka läpi harmaan kiven, hiiala hei!" ja tuo sama mentaliteetti rinnassa polttaa silloin, kun eteen tipahtaa uusi ongelma ratkaistavaksi.